Pikkumekko

Alkaa olla selkeästi syksy taas, kun sain itseni kammettua ompelukoneen ääreen. Hävettävän paksu pölykerros olikin jo koneen päälle päässyt kesän aikana kertymään! Nyt oli kuitenkin hyvä syy taas pyöräyttää pieni mekko, koska viikonloppuna meillä on synttärijuhlat :-) Perheen lapsista kolmen lokakuun pojan synttäreitä juhlitaan samalla kertaa. Ja tämän upean ruskan keskellä pidettävien juhlien mekkoon valikoituikin tuollainen aika syksyisen värinen kangas, Kangas on kirpparilta ostettu vauvan pussilakana, paksua puuvillaa, josta jäi vielä ehkä toisen pienen mekon verran jäljelle. Mietin kohdistusta pitkään, ja päädyin tuollaiseen symmetriseen ratkaisuun. Ehkä tuohon keskelle olisin voinut laittaa jotakin rikkomaan "kaavamaisuutta", mutta en kuitenkaan keksinyt että mitä. Samoin taskuja harkitsin sivuille, mutta jätin nekin pois, että kukat näkyvät mahdollisimman kokonaisina. Takana on pieni nappi ja halkio helpottamassa pukemista. 

Mekon kaavana käytin mekkotehtaan Orelma-kaavaa koossa 86/92cm

Kukkamekko kesäjuhliin

Kesätauko ompelussa katkesi hetkeksi, kun tuli kutsu rippijuhliin. Samalle päivälle osui myös kummitytön syntymäpäivätkin. Ja kyllähän neidolla pitää aina juhlissa uusi mekko olla! Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa mekkotehtaan Alina-kaavaa, mutta taisin tehdä vanhasta tottumuksesta vähän liian pientä kokoa. No, eipä tuo nyt niin haitannut, mahtui tämän yhden kerran ainakin päälle, ja näillä helteillä joutaa ollakin aika niukka mekkonen :-) Sovituskuvissa on jo juhlat juhlittu, ja mekkokin ihan rutussa, mutta kivaa oli!

Materiaalina on vanha pussilakana, tuo onkin ihan suosikkikankaitani. Onneksi sitä on vielä jonkun verran jäljellä vaikka muutamat mekot ja meikkipussukat tuosta on tehtykin jo. Pussilakana on kivan riittoisa pikkuompeluihin, eikä jää paljoa kangasmetrille hintaa kun ostaa sopuhintaan kirpparilta. Tämäkin pussilakana maksoi aikanaan 2e :-)

Kevätjuhlamekko

Koulujen päättäijäisviikonloppua varten piti tietenkin saada pikkuneidille uusi mekko. Minulla on ollut tarkoituksena vaikka kuinka kauan jo tarttua Mekkotehdas-kirjan kaavoihin, mutta aina se on jäänyt, Riineä lukuunottamatta. Nyt kaavaksi valikoitui kuitenkin kyseisen kirjan Katariina, ja oikein soma siitä tulikin! Koko on 86/92cm, ja koska pimu on niin hoikkeli, olisi kumppareita pitänyt lyhentää reilusti. Vyötäröllä tajusin ottaa pienemmäksi, mutta kaula-aukon ja hihojen kumpparit olivat jo siinä vaiheessa kiinni, ja ne jäivät tosiaan lörpöttämään. Eipä tuo tuntunut menoa silti haittaavan :-) Sovituskuvatkin  jäi huiskeessa ottamatta, mutta muutama lennokas kuva sentään löytyi tytöstä mekko päällä.

Kangas on joskus aikoja sitten Eurokankaan pala-laarista ostettua henkäyksen ohutta puuvillaa (?) jossa on ohuita hopeisia raitoja tuomassa vähän säihkettä. Samasta kankaasta tein jo viime vuonna äitienpäivämekon.

Kesäinen samistelusetti pienimmille

Vihdoin iski pitkästä aikaa sateisen päivän myötä ompeluinspis. Päädyin tekemään pienimmille samitelusetin metsolan helistinfroteesta. Pojalle body koossa 74cm ja tytölle mekko koossa 92cm. Molempien vaatteiden kaavat on tehty yhdistämällä kaksi eri kaavaa uusimmasta ottobre-lehdestä (3/2014). Mekossa on käytetty pohjana Giant apple-mekon kaavaa ja bodyssä Wasp flight-hihattoman bodyn kaavaa. Hihat ja hihan istutusaukko (mikäsennimioikeestion??) on otettu molempiin Spot fish-teepparin kaavasta. Mekossa lisäksi levensin helmaa.

Body oli ensimmäinen laatuaan jonka itse ompelin, ja niin käyttökelpoinen tuosta tuli, että taidanpa tehdä toistekin. Pitänee vaan hankkia lisää neppareita, pääsivät loppumaan kesken ja siksi kolmen sijaan vain kaksi nepparia... :-D

Tomera meikkipussukka

Tein ennen pääsiäistä äidilleni viemisiksi meikkipussukan. Kangas on marimekon muijaa paksuna markiisikankaana, vuorina kierrätetty lakanakangas. Myös vetoketju on kierrätetty. Sisällä on pari taskua, niihin laitoin tukikankaan etteivät lörähdä niin herkästi. Lisäsin pinta-ja vuorikankaan väliin vielä liimavanun, että pussukka osaa topakasti seisoa itsekseen, ja niinhän tuo näyttää tekevän. Pieni sydänkirjailu toi heti vähän lisää ilmettä :-)

T-paidan viimeinen mahdollisuus

Siivotessa osui käteen miehen vanha ja kauhtunut t-paita. Kainalotkin jo ihan koppurat, ei siis edes kierrätykseen oikein soveltuva. Mietin hetken että heitänkö ihan vaan roskiin (yleensä mulla se viimeinen vaihtoehto), vai teenkö paidasta siivousrätin vaikka niitäkin kyllä jo löytyy... Mutta teinkin siitä sitten pikapikaa tyynyn lapsen sängylle pilvilakanoiden kaveriksi :-) Tuohon ei montaa minuuttia tuhraantunut, kun käänsin vain paidan nurin, piirsin kuvion, leikkasin ja surruttelin reunat. Pienen kääntöaukon kautta tungin sisään yhden pesussa linttaantuneen sohvatyynyn täytteet, ompeluaukko kiinni, ja valmis!

En nyt sano että maailma pelastuu, mutta meidän usein liian täysi jäteastia sai himpunverran vähemmän täytettä, ja lapsi uuden tyynyn. Win-win!

Anopille ekokassi

Olin talvella ostanut tämän kankaan kirpputorilta, ja se oli pesun jälkeen kuivumassa oven päällä kun anoppi sattui käymään kylässä. Hän heti innostui että mistä tuo kangas on teille tullut?! Heillä on kuulema ollut tätä kangasta verhot kun mies oli pieni, ja niistä verhoista oli vielä tehty myöhemmin pojille legopussikin. Kankaat ja pussit olivat kuitenkin kadonneet muutoissa ja aikojen kuluessa, ja nyt muistot oikein tulvahtivat pintaan kun tuo muistojen kangas yhtäkkiä olikin hänen silmiensä edessä taas. Anoppi aivan liikuttui, lienee muistot olleet tosi mieluisia. Päätin jo tuolloin että teen kankaasta hänelle jonkun pienen käyttöjutun, jotta kangas pääsee taas mukaan arjen pyörteisiin, ihan kuin silloin joskus.

Jos joku on arkista, niin kaupassa käynti. Siksipä päädyinkin tekemään kankaista tälläisen ekomuokkarin, eli kankaisen version prisman muovikassista. Se on vuoritettu, ja siksi tosi tukeva painavillekin ostoksille. Vuorina on kierrätyslakanaa. Ohje tälläisen tekemiseen löytyy ainakin Pampaun blogista, täältä.

Kankaan loppupätkä päätyi meille kodinhoitohuoneen verhoksi, siitä löytyy kuva kotiblogin puolelta, täältä.