Huopareppu

Laitanpa tännekin muistiin, kun tuossa joku aika sitten ompelin huovasta repun. Materiaali on nimeltään Green Craft, se on Suomessa valmistettua kierrätyshuopaa, jonka aineksina on vanhat neuleet. Pinta on hauskasti eläväinen ja kirjava erivärisine lankoineen. Saimme Kotopirkot-bloggariryhmän kanssa Taitokeskuksilta haasteen, jossa meidän piti kehitellä kyseisestä materiaalista tuotteita jotka liittyvät ulkoiluun, retkeilyyn ja yhdessäoloon. Minulla tuli ihan ensimmäisenä mieleen reppu.

Materiaalipaketissa oli huopaa levynä, sekä kahden levyisenä nauhana. Koska levy ei ihan riittänyt kaikkiin repun osiin, tein etuosan nauhasta punomalla, ja siitä tulikin koko repun juju ja oikein kiva. Olkaimet ja kantokahvat on tehty myös nauhoista. Vetoketju ja kantoremmit minulla oli tallessa kun olin ne napsinut irti eräästä esikoisen puhkikuluttamasta repusta ennenkuin se päätyi roskiin. Kierrätettyjä siis nekin! 

Pahoittelen kuvien kuvaleimoja kotiblogin puolelta, käytin tässä nyt kierrätyksen nimissä samoja kuvia kuin sinne tekemässäni postauksessa. Sen voi lukaista täällä. 

Joulupaita ja lahjavinkki

Hupsistakeikkaa, edellisestä postauksesta on vierähtänyt melkein vuosi! Puolustuksena sanottakoon, että tuo vuosi on ollut ehkä kiireisin koko elämässäni. On rakennettu taas talo, muutettu toiselle paikkakunnalle, pidetty ylioppilasjuhlat ja rippijuhlat ja rakennettu vähän lisää. Ja elettykin siellä jossakin välissä lapsiperheen elämää. Tämä käsityöblogi onkin siis aika hyvä ruuhkavuosimittari, ja näyttäisi siltä, että pari viimeistä vuotta on menty aika tukka putkella :-D

Nyt lähestyvä joulu, ja pikkuisen tasoittunut pulssi rakentamisen suhteen saivat kuitenkin kaivamaan ompelukoneen muuttokuormasta. Mikähän siinäkin on, että juuri silloin kun olisi todella monta muutakin, kiireellisempää projektia jonossa, iskee se ompeluvimma? Viime viikonloppuna tarttui Ornamon myyjäisistä Metsolan osastolta mukaan ihana pitkä tonttuhattu ja palanen tuota sulkatrikoota. Jotenkin näin heti kankaan jouluisena mekkona. Koska edellisestä mekko-ompelusta on se vuosi, piti tietysti päivittää kaavat vähän isompaan kokoon. Kaava on siis oma sovellukseni peruspaidasta mekoksi. Muuten hyvä, mutta unohdin lisätä helmaan pituutta... Neiti oli vähintäänkin närkästynyt kun odotti että mekko valmistuu, ja saikin vain leveän paidan :-D On tainut pimu vähän venähtää ja äiti taitaa olla vähän ruosteessa, heh. Toinen asia jossa huomaa vuoden kuluneen, oli sovituskuvien mallin olemus. Pelleilyksihän se meni :-D

Lähestyvän joulun hengessä minulla on tarjota teille myös käsityöaiheinen joululahjavinkki! Tilaa itsellesi tai ystävällesi lahjaksi suomenkielinen Burda-lehti 3 numeroa hintaan 16,50e. Tilaus alkaa tammikuun numerosta, joka ilmestyy 14.1.2016. Tilauksen voi peruuttaa milloin tahansa kolmen numeron jälkeen. Yhteystiedot ja tilaukset voitte lähettää osoitteeseen marianne.koskimies@burdastyle.fi

Kivaa joulun odotusta!

Pikkumekko

Alkaa olla selkeästi syksy taas, kun sain itseni kammettua ompelukoneen ääreen. Hävettävän paksu pölykerros olikin jo koneen päälle päässyt kesän aikana kertymään! Nyt oli kuitenkin hyvä syy taas pyöräyttää pieni mekko, koska viikonloppuna meillä on synttärijuhlat :-) Perheen lapsista kolmen lokakuun pojan synttäreitä juhlitaan samalla kertaa. Ja tämän upean ruskan keskellä pidettävien juhlien mekkoon valikoituikin tuollainen aika syksyisen värinen kangas, Kangas on kirpparilta ostettu vauvan pussilakana, paksua puuvillaa, josta jäi vielä ehkä toisen pienen mekon verran jäljelle. Mietin kohdistusta pitkään, ja päädyin tuollaiseen symmetriseen ratkaisuun. Ehkä tuohon keskelle olisin voinut laittaa jotakin rikkomaan "kaavamaisuutta", mutta en kuitenkaan keksinyt että mitä. Samoin taskuja harkitsin sivuille, mutta jätin nekin pois, että kukat näkyvät mahdollisimman kokonaisina. Takana on pieni nappi ja halkio helpottamassa pukemista. 

Mekon kaavana käytin mekkotehtaan Orelma-kaavaa koossa 86/92cm

Kevätjuhlamekko

Koulujen päättäijäisviikonloppua varten piti tietenkin saada pikkuneidille uusi mekko. Minulla on ollut tarkoituksena vaikka kuinka kauan jo tarttua Mekkotehdas-kirjan kaavoihin, mutta aina se on jäänyt, Riineä lukuunottamatta. Nyt kaavaksi valikoitui kuitenkin kyseisen kirjan Katariina, ja oikein soma siitä tulikin! Koko on 86/92cm, ja koska pimu on niin hoikkeli, olisi kumppareita pitänyt lyhentää reilusti. Vyötäröllä tajusin ottaa pienemmäksi, mutta kaula-aukon ja hihojen kumpparit olivat jo siinä vaiheessa kiinni, ja ne jäivät tosiaan lörpöttämään. Eipä tuo tuntunut menoa silti haittaavan :-) Sovituskuvatkin  jäi huiskeessa ottamatta, mutta muutama lennokas kuva sentään löytyi tytöstä mekko päällä.

Kangas on joskus aikoja sitten Eurokankaan pala-laarista ostettua henkäyksen ohutta puuvillaa (?) jossa on ohuita hopeisia raitoja tuomassa vähän säihkettä. Samasta kankaasta tein jo viime vuonna äitienpäivämekon.

Kesäinen samistelusetti pienimmille

Vihdoin iski pitkästä aikaa sateisen päivän myötä ompeluinspis. Päädyin tekemään pienimmille samitelusetin metsolan helistinfroteesta. Pojalle body koossa 74cm ja tytölle mekko koossa 92cm. Molempien vaatteiden kaavat on tehty yhdistämällä kaksi eri kaavaa uusimmasta ottobre-lehdestä (3/2014). Mekossa on käytetty pohjana Giant apple-mekon kaavaa ja bodyssä Wasp flight-hihattoman bodyn kaavaa. Hihat ja hihan istutusaukko (mikäsennimioikeestion??) on otettu molempiin Spot fish-teepparin kaavasta. Mekossa lisäksi levensin helmaa.

Body oli ensimmäinen laatuaan jonka itse ompelin, ja niin käyttökelpoinen tuosta tuli, että taidanpa tehdä toistekin. Pitänee vaan hankkia lisää neppareita, pääsivät loppumaan kesken ja siksi kolmen sijaan vain kaksi nepparia... :-D

Tomera meikkipussukka

Tein ennen pääsiäistä äidilleni viemisiksi meikkipussukan. Kangas on marimekon muijaa paksuna markiisikankaana, vuorina kierrätetty lakanakangas. Myös vetoketju on kierrätetty. Sisällä on pari taskua, niihin laitoin tukikankaan etteivät lörähdä niin herkästi. Lisäsin pinta-ja vuorikankaan väliin vielä liimavanun, että pussukka osaa topakasti seisoa itsekseen, ja niinhän tuo näyttää tekevän. Pieni sydänkirjailu toi heti vähän lisää ilmettä :-)

T-paidan viimeinen mahdollisuus

Siivotessa osui käteen miehen vanha ja kauhtunut t-paita. Kainalotkin jo ihan koppurat, ei siis edes kierrätykseen oikein soveltuva. Mietin hetken että heitänkö ihan vaan roskiin (yleensä mulla se viimeinen vaihtoehto), vai teenkö paidasta siivousrätin vaikka niitäkin kyllä jo löytyy... Mutta teinkin siitä sitten pikapikaa tyynyn lapsen sängylle pilvilakanoiden kaveriksi :-) Tuohon ei montaa minuuttia tuhraantunut, kun käänsin vain paidan nurin, piirsin kuvion, leikkasin ja surruttelin reunat. Pienen kääntöaukon kautta tungin sisään yhden pesussa linttaantuneen sohvatyynyn täytteet, ompeluaukko kiinni, ja valmis!

En nyt sano että maailma pelastuu, mutta meidän usein liian täysi jäteastia sai himpunverran vähemmän täytettä, ja lapsi uuden tyynyn. Win-win!

Anopille ekokassi

Olin talvella ostanut tämän kankaan kirpputorilta, ja se oli pesun jälkeen kuivumassa oven päällä kun anoppi sattui käymään kylässä. Hän heti innostui että mistä tuo kangas on teille tullut?! Heillä on kuulema ollut tätä kangasta verhot kun mies oli pieni, ja niistä verhoista oli vielä tehty myöhemmin pojille legopussikin. Kankaat ja pussit olivat kuitenkin kadonneet muutoissa ja aikojen kuluessa, ja nyt muistot oikein tulvahtivat pintaan kun tuo muistojen kangas yhtäkkiä olikin hänen silmiensä edessä taas. Anoppi aivan liikuttui, lienee muistot olleet tosi mieluisia. Päätin jo tuolloin että teen kankaasta hänelle jonkun pienen käyttöjutun, jotta kangas pääsee taas mukaan arjen pyörteisiin, ihan kuin silloin joskus.

Jos joku on arkista, niin kaupassa käynti. Siksipä päädyinkin tekemään kankaista tälläisen ekomuokkarin, eli kankaisen version prisman muovikassista. Se on vuoritettu, ja siksi tosi tukeva painavillekin ostoksille. Vuorina on kierrätyslakanaa. Ohje tälläisen tekemiseen löytyy ainakin Pampaun blogista, täältä.

Kankaan loppupätkä päätyi meille kodinhoitohuoneen verhoksi, siitä löytyy kuva kotiblogin puolelta, täältä.

Penaalit

Yhtenä päivänä vilkaisin tyttöteinin reppuun, ja ihmettelin ääneenkin että miksi sulla on kaksi penaalia päällekkäin? Nokun toisessa on reikä ja toisessa vetskari rikki. Jaa, etpä ole äidille maininnut mitään... :-D

Tein pari testiversiota, ensin vuoritettuna mustasta muijakankaasta, mutta en keksinyt oikein hyvää ompelujärjestystä ja vuorista piti viimeinen pääty ommella käsin (olisi pitänyt tehdä vuori kahdesta palasta niin keskelle olisi voinut jättää kääntöaukon). Ei siis hyvä. Sitten löysin näpsäkän ohjeen netistä Hääräämö-blogista, ja sillä sainkin aikaan kaksi ihan kelpo penaalia. Molemmat on kokonaan kierrätysmateriaaleista, ja kankaat on tyttöteinin omista pieneksi jääneistä housuista puntteja. Harmillisesti tuo farkkukankaisen vetskari kiemurtaa, mutta nuo oli ainoat sopivat vetskarit joita löytyi laatikoista tähän hätään niin saa välttää.

Nämä on mukavia pikkuompeluksia silloin kun isompia ei ehdi tai jaksa :-)

Euron mekko

Kankaiden hinnat tuntuu olevan niin korkeita että monesti olen miettinyt säästääkö itse ompelemalla ollenkaan. Tuskin, mutta toki saa sellaisia kuin itse haluaa! No, vaihtoehtoista materiaaliahan on onneksi tarjolla runsaasti omissa vaatekaapeissa tai kirpparilla. Tälle mekolle tuli hintaa yhteensä noin euron, kun aineksina oli t-paita kirpparilta, tilkkulaatikosta pala punaista velouria aplikaatioon ja pieni siivu resoria.

Hinnan lisäksi ei sitten paljon muuta hyvää olekkaan... Jokainen käsitöitä tekevä varmaan tunnistaa sen tilanteen, että kun alkaa mennä pieleen, menee sitten tosiaan pieleen.

Ompelin ensin yläosan ja kiinnitin takakappaleen helman. Kaikki hyvin. Etukappaleen helmaa neulatessani totesin kuitenkin että tämähän on leikattu aivan vinoon! Ääh! En viitsinyt alkaa enää purkamaan takakappaletta ja vaihtamaan niiden paikkaa, vaikka takana olisikin ollut suoraraitanen helmaosa vaan ajattelin että kyllä sitä nyt voi kotioloissa kuitenkin silti pitää. Sauman ommeltuani huomasin kuitenkin että olin saanut jotenkin mystisesti rypättyä miehustaosan sauman väliin. Voi...! No, purkamaan vaan. Mutta jotta v-käyrä saavuttaisi huippunsa, onnistuin purkaessani vielä tekemään keskelle etukappaletta saksilla reijän. Tässä kohdassa teki mieli jo nakata koko riepu menemään ja tehdä siitä siivousrätti. Ei antanut kuitenkaan luonne periksi ja päätin että teen mekon silti loppuun, ja katson onko mitään pelastettavissa. Ja siinä se nyt on. Vinot raidat, parsittu reikä etumuksessa. Vau.

Ehkä kaikkia tekeleitä ei tarvisi edes tänne laittaa, mutta tämän laitoin siksi että halusin näyttää kuinka tavallinen m-kokoinen t-paita riittää varsin hyvin pieneen mekkoon. Eli idea ihan hyvä, toteutus tälläkertaa surkea. Pakko kai pilkkoa vielä joku toinenkin t-paita, muuten tämä jää vaivaamaan minua :-D Kaava oli sama kuin edellisessäkin mekossa.

Apilamekko

Pikkuneidille syntyi froteemekko Ottobren uusimman lehden (1/2014) kaavalla Blue Orange. Yläosan kaavan piirsin koossa 86cm ja helman koossa 92cm. Tyttö käyttää vaatteissa kokoa 92cm mutta koska on tosi hoikkeli, päädyin tuohon kokoa pienempään yläosaan. Kangas on samaa metsolan joustofroteeta josta jo aiemmin tein potkarit. Nyt voi sitten samistella pikkuveikan kanssa :-)

Potkarit

Minimies sai ekat äidin tekemät potkarinsa. Kaavana oli OB 4/2013 Crawler ja kangas metsolan iiiihanaa joustofroteeta. Koko 62cm näyttäisi olevan aikalailla reilu vielä, mutta taas kerran, kasvaahan tuo käyttäjä :-)

Tuo kangas on niin herkku että haluaisin siitä itsellenikin paidan, tunikan, mekon, topin jne... Harmi kun ei tullut tilattua enempää! Sanonko noin jokaisen metsolan kankaan kohdalla? :-D

Ommeltu joulukalenteri

Tein jo muutama vuosi sitten tämän värikkään kangaskalenterin, koska olisin halunnut ostaa silloin ekaa vuotta ilmestyneen Marimekon joulukalenterin mutta en raaskinut pulittaa siitä yli seitsemää kymppiä ;-) Hyvin tuo on omatekoinenkin palvellut, ja lapsetkin ovat jo oikein odottaneet että koska pääsee taas kurkkimaan taskuihin. Nyt otettiin siis kalenteri esille, vaikka muutama päivä pitääkin vielä odottaa. :-) Mitähän sieltä tänä vuonna löytyykään..?

Nopsat pöksyt

Vauvan syntymän jälkeen ei ole tullut ommeltua oikeastaan lainkaan. Nyt kuitenkin alkaa jo hieman löytyä rytmiä päivään, ja eilen kun nuorimmat sattuivat nukkumaan yhtäaikaa päiväunia, rohkaisin mieleni. Suurin osa päikkäriajasta meni tosin netissä surffailuun ja aiheen miettimiseen... Kovasti teki mieli ommella jotakin pientä, mutta idea puuttui. Lopulta päädyin kokeilemaan tälläisiä pikapöksyjä, eli sivusaumattomia haaremihousuja. Nuo syntyi kyllä nopeasti, nettisurffailun ja ompelun lisäksi ehdin vielä juoda vielä kakkukahvitkin :-) Saumurilla olis tulleet varmaan vielä nopeammin ;-)

Kaava on muokattu perinteisten haalarihousujen kaavasta jättämällä yläosa pois. Olin jo ommellut housut kasaankin, kun päätin vielä leikata vyötäröosaa reilusti matalammaksi. Meni ehkä vähän liikaa, mutta tietääpä seuraavalla kerralla. Lisäksi vyötäröresori jäi turhan löysäksi, kun malli tosiaan nukkui enkä päässyt mittaamaan, mutta ehkä tuollaisissa ei niin haittaa vaikka pöksyt vähän lököttääkin? Materiaalina äitini vanhaa 70-lukulaista puuvillaa ja mustaa resoria en muista mistä.

Housut tuntuvat olevan nopsat myös käyttäjän päällä, malli poistui paikalta ne päällään nopeammin kuin kuvaaja ehti napata kunnollisia sovituskuvia :-D

Pikkuinen haalari

Ompelin tuossa alkusyksystä pienen haalarin ottobren jumpsuit ohjeella, koossa 56cm. Päällikangas on kirpputorilta löytyneestä käyttämättömästä kangaspalasta, paksua puuvillaa. Väritys piti olla neutraali, kun ei ollut tietoa "minkä värinen" tyyppi tätä tulee käyttämään. Vuorina on fleese paitsi hihoissa joihin laitoin tikkivuorin pukemista helpottamaan. Luulin tehneeni haalarista tositosi pienen, mutta...

...aika reilulta tuo sittenkin näyttää :-) No, kasvaahan nuo, käyttäjät!

Raitapaidan kierrätys

Minulla on kaapissa pari muovikassillista vanhoja vaatteita, joissa on reikiä, tahranpoiston ulottumattomissa olevia laikkuja jne. Kun poiskaan ei raaski heittää, kun niistähän voi vaikka tehdä jotain... (alan kuulostaa mummoltani) Ja olen tehnytkin, miehen vanhoista t-paidoista lapsille trikoopipoja ym. Nyt, kun pikkupimu tuntuu kärsivän kroonisesta vaatepulasta ja erityisesti housujen puutteesta, päädyin taas tuonne kasseille kaivelemaan. Setti on ehdottomasti karmeinta työnjälkeä jota olen ompelukoneella koskaan saanut aikaan (tiedättehän, kun joskus ei vaan jaksa alkaa mittailemaan ja nysväämään vaan pitää vaan saada tehdä), mutta syy miksi halusin sen teille silti esitellä onkin lähinnä idea.

Materiaalina on siis yksi tahrainen ja reikiintynyt marimekon raitapaita koossa 130cm. Ja siitä syntyi hyvin vapaalla kädellä pilkkoen housut ja mekko/tunika 86cm käyttävälle pimatsulle. Legginssit syntyi hihoista, ja tunika jäljelle jääneestä keskiosasta. Epähuomiossa leikkasin puntit väärin, ja toisessa on vanha hihan sauma sisäpuolella niinkuin pitikin, mutta toisessa ulkopuolella... Noo, sattuuhan näitä :-D Paidan vanhat kanttauksetkin on hyödynnetty sellaisinaan, eli en ratkonut paitaa edes auki, vaan käytin palat ihan suoraan. Ja kuten sanottua, sen kyllä huomaa jäljestäkin, mutta arkivaatteena menee ihan loistavasti. Tunikan etuosaan piti tehdä vielä tasku peittämään yksi isompi tahra, sekin tehty tyyliin: "leikkaan palan nyt tässä polven päällä, ei näitä niin tarvi mittailla" :-). Välillä tekee ihan hyvää roiskia vaan menemään, niin jaksaa sitten paremmin pipertää taas pikkutarkkaakin!

Taas kerran trikoon kanssa taiteillessani en voinut välttyä ajatukselta olispa saumuri... ;-) Haaveita pitää olla, eiks niin !

Retropimun haalari

Olin tehnyt joskus aiemmin jo tytölle haalarin yhden lastenvaatekirjan kaavalla, mutta siitä tuli hirmuisen iso ja varsinkin leveä. Nyt päätin että koetan kaventaa kaavaa, tulisiko siitä sitten käyttökelpoisempi. Noh... tuli kavennettua ehkä vähän liikaakin, vaikka kyllähän tuollainen seitkytlukuinen piukeus näihin tavallaan sopiikin :-) Seuraavaksi ehkä vähän leveyttä takaisinpäin, kuitenkin. Tämä on siitä kiva kaava, että kappaleita tulee vain kaksi samanlaista, ja sivusaumoja ei ole. Nopea tehdä, eniten aikaa menee noihin kanttinauhoihin ja muuhun pieneen säätämiseen.

Kangas on jotakin äitini vanhaa, en tiedä mitä siitä on aikanaan pitänyt tulla mutta monta metriä sitä on tuolla käyttämättömänä. Eli aika retroa siksikin, kun minun lapsuudestani asti on kangas kuskattu mukana, muutosta toiseen! Napit on kirpputorilta, ja etutaskuunkin löytyi pala vanhasta lakanasta. Kierrätysaste oli siis taas melko korkea!

Tuunaa pussis!

Koska talvikin taas joskus tulee, päätin kokeilla äp-makuupussin tuunausta jota olen monesti jo harkinnut. Koska en raaskinut kenenkään lapsen omaa pussia käyttää, ostin kirpparilta eurolla siistin vanhan pussin jossa oli ehjät vetskarit ja suhteellisen vaalea kuvio. Vaaleudesta huolimatta vanha kuvio olisi kuultanut tuosta uudesta kankaasta läpi, joten päädyin laittamaan pintakankaan alle vielä yksivärisen valkoisen lakanakankaan. Päällinen on vanhaa lasten pussilakanaa. Tuplakankaan käsittely osoittautui paikoitellen vähän haastavaksi, ja jälki ei ehkä omaa laaduntarkkailuani ihan läpäise, mutta menkööt nyt. Kuka tuossa pussissa kölliikään, ei luultavasti välitä kauneusvirheistä :-)

Sitten vielä muutama yritys kuvata pussia sohvalla, johon heti ilmestyi apulaisia...

Juuei. No, saatte varmaan kuitenkin vähän käsitystä pussin ihanasta kuviosta? :-D

Ohje pussin tuunaukseen löytyy ainakin Ninnun blogista täältä, sekä Tosimummolta täältä.