Potkarit

Minimies sai ekat äidin tekemät potkarinsa. Kaavana oli OB 4/2013 Crawler ja kangas metsolan iiiihanaa joustofroteeta. Koko 62cm näyttäisi olevan aikalailla reilu vielä, mutta taas kerran, kasvaahan tuo käyttäjä :-)

Tuo kangas on niin herkku että haluaisin siitä itsellenikin paidan, tunikan, mekon, topin jne... Harmi kun ei tullut tilattua enempää! Sanonko noin jokaisen metsolan kankaan kohdalla? :-D

Ommeltu joulukalenteri

Tein jo muutama vuosi sitten tämän värikkään kangaskalenterin, koska olisin halunnut ostaa silloin ekaa vuotta ilmestyneen Marimekon joulukalenterin mutta en raaskinut pulittaa siitä yli seitsemää kymppiä ;-) Hyvin tuo on omatekoinenkin palvellut, ja lapsetkin ovat jo oikein odottaneet että koska pääsee taas kurkkimaan taskuihin. Nyt otettiin siis kalenteri esille, vaikka muutama päivä pitääkin vielä odottaa. :-) Mitähän sieltä tänä vuonna löytyykään..?

Nopsat pöksyt

Vauvan syntymän jälkeen ei ole tullut ommeltua oikeastaan lainkaan. Nyt kuitenkin alkaa jo hieman löytyä rytmiä päivään, ja eilen kun nuorimmat sattuivat nukkumaan yhtäaikaa päiväunia, rohkaisin mieleni. Suurin osa päikkäriajasta meni tosin netissä surffailuun ja aiheen miettimiseen... Kovasti teki mieli ommella jotakin pientä, mutta idea puuttui. Lopulta päädyin kokeilemaan tälläisiä pikapöksyjä, eli sivusaumattomia haaremihousuja. Nuo syntyi kyllä nopeasti, nettisurffailun ja ompelun lisäksi ehdin vielä juoda vielä kakkukahvitkin :-) Saumurilla olis tulleet varmaan vielä nopeammin ;-)

Kaava on muokattu perinteisten haalarihousujen kaavasta jättämällä yläosa pois. Olin jo ommellut housut kasaankin, kun päätin vielä leikata vyötäröosaa reilusti matalammaksi. Meni ehkä vähän liikaa, mutta tietääpä seuraavalla kerralla. Lisäksi vyötäröresori jäi turhan löysäksi, kun malli tosiaan nukkui enkä päässyt mittaamaan, mutta ehkä tuollaisissa ei niin haittaa vaikka pöksyt vähän lököttääkin? Materiaalina äitini vanhaa 70-lukulaista puuvillaa ja mustaa resoria en muista mistä.

Housut tuntuvat olevan nopsat myös käyttäjän päällä, malli poistui paikalta ne päällään nopeammin kuin kuvaaja ehti napata kunnollisia sovituskuvia :-D

Pikkuinen haalari

Ompelin tuossa alkusyksystä pienen haalarin ottobren jumpsuit ohjeella, koossa 56cm. Päällikangas on kirpputorilta löytyneestä käyttämättömästä kangaspalasta, paksua puuvillaa. Väritys piti olla neutraali, kun ei ollut tietoa "minkä värinen" tyyppi tätä tulee käyttämään. Vuorina on fleese paitsi hihoissa joihin laitoin tikkivuorin pukemista helpottamaan. Luulin tehneeni haalarista tositosi pienen, mutta...

...aika reilulta tuo sittenkin näyttää :-) No, kasvaahan nuo, käyttäjät!

Pieniä pussukoita

Tulee vähän tuplapostausta, kun tuolla kotiblogin puolella jo tänään näytinkin näitä kansalaisopiston kurssilla tekemiäni nipsukukkaroita ja pieniä pussukoita. Tosi kiva tapa saada kankaiden jämäpaloja käytettyä, varsinkin noihin pieniin kehyksiin riittää aika pienetkin palat! Somisteeksi voi lisäillä vaikka nappeja, pitsejä tai esimerkiksi kirjailuja. Isommalla kehyksellä tehtyyn nipsupussiin ja tuohon muija-kuosiseen kempparipussiin käytin ohutta liimavanua kankaiden välissä antamaan vähän pehmeyttä ja tukea. Myös erilaisilla tukikankailla tai kovikekankailla voisi saada kivasti ryhtiä pusseihin. Toisaalta liika toppauskaan ei ole hyvä, esimerkiksi tuo kukallinen vanha Tampellan markiisikangas on itsessään niin paksua, että ei kaivannut mitään muuta kuin vuorin.

Sormet syyhyäisi tehdä näitä lisää, koska kaapit on pullollaan mitä herkullisempia kankaita, mutta taas kerran pitäisi saada jostakin pari lisätuntia vuorokauteen. Kyllä näitä silti ainakin muutaman vielä ehtii pukinkonttiin pyöräyttää, toivottavasti... :-)

froteemekko metsolan henkeen

Olen tähän asti ommellut lähinnä kierrätyskankaista, ja kuullut vain tarinoita ompelijoista joilla menee omaisuuksia kankaisiin. No, nyt kuitenkin annoin houkutukselle periksi ja tilasin ensimmäistä kertaa Metsolalta joustofroteita, kun siellä oli taannoin jotkut alennusmyyntipäivät. Ja alan tosissaan ymmärtää miksi kankaisiin saa menemään omaisuuksia... Koska onhan tämäkin keltainen aika herkku! Lisäksi otin minicarsia, siitä pitää vielä pyöräyttää poikasille jotkut paidat tms. Harmittaa ainostaan se, etten ottanut kangasta niin paljoa että olisin saanut siitä itsellenikin jonkun tunikan ;-)

Tein mekon aika saman henkiseksi kuin mitä Metsola itsekin myy samasta kankaasta, eli melko leveällä helmalla. Käytin pohjana samaa omaa kaavaa (peruspaidan kaavasta muokattua) jolla tein jo aiemmin toisen froteemekon, mutta tosiaan levensin ja pidensin helmaa vielä lisää, ja samoin levensin hihoja tuolta hihansuun luota. Tein hihansuihin kevyen rypytyksen ennen kanttausta, ja tykkään kyllä että lopputulos on aika kiva. Pääntie voisi olla vähän pienempikin, ja vaikka nappi olalla, mutta tuotekehittely jatkukoon!

Jälleen unelmoin saumurista, ja nyt kokeilinkin ystävän vinkistä sellaista lähestymistapaa, että laitoin kaikkiin saumoihin ohuen suikaleen tukikangasta. Tästä toki hintana se, etteivät valmiit saumat jousta, mutta ompelu helpottui huomattavasti, eivätkä saumat kupruile. Ihan hyvä niksi siis, kiitoksia vaan! Jännitin toki, että meneekö mekko tytön päälle, kun kainalot ei jousta, mutta muussa kankaassa on sen verran joustoa että ihan hyvin meni. Ja tosiaan tuo iso pääntie ja aika reilu kokokin auttoi.

Tämmöistä tälläkertaa, ehkä piakkoin niitä autopaitoja? :-)

Raitapaidan kierrätys

Minulla on kaapissa pari muovikassillista vanhoja vaatteita, joissa on reikiä, tahranpoiston ulottumattomissa olevia laikkuja jne. Kun poiskaan ei raaski heittää, kun niistähän voi vaikka tehdä jotain... (alan kuulostaa mummoltani) Ja olen tehnytkin, miehen vanhoista t-paidoista lapsille trikoopipoja ym. Nyt, kun pikkupimu tuntuu kärsivän kroonisesta vaatepulasta ja erityisesti housujen puutteesta, päädyin taas tuonne kasseille kaivelemaan. Setti on ehdottomasti karmeinta työnjälkeä jota olen ompelukoneella koskaan saanut aikaan (tiedättehän, kun joskus ei vaan jaksa alkaa mittailemaan ja nysväämään vaan pitää vaan saada tehdä), mutta syy miksi halusin sen teille silti esitellä onkin lähinnä idea.

Materiaalina on siis yksi tahrainen ja reikiintynyt marimekon raitapaita koossa 130cm. Ja siitä syntyi hyvin vapaalla kädellä pilkkoen housut ja mekko/tunika 86cm käyttävälle pimatsulle. Legginssit syntyi hihoista, ja tunika jäljelle jääneestä keskiosasta. Epähuomiossa leikkasin puntit väärin, ja toisessa on vanha hihan sauma sisäpuolella niinkuin pitikin, mutta toisessa ulkopuolella... Noo, sattuuhan näitä :-D Paidan vanhat kanttauksetkin on hyödynnetty sellaisinaan, eli en ratkonut paitaa edes auki, vaan käytin palat ihan suoraan. Ja kuten sanottua, sen kyllä huomaa jäljestäkin, mutta arkivaatteena menee ihan loistavasti. Tunikan etuosaan piti tehdä vielä tasku peittämään yksi isompi tahra, sekin tehty tyyliin: "leikkaan palan nyt tässä polven päällä, ei näitä niin tarvi mittailla" :-). Välillä tekee ihan hyvää roiskia vaan menemään, niin jaksaa sitten paremmin pipertää taas pikkutarkkaakin!

Taas kerran trikoon kanssa taiteillessani en voinut välttyä ajatukselta olispa saumuri... ;-) Haaveita pitää olla, eiks niin !

Retropimun haalari

Olin tehnyt joskus aiemmin jo tytölle haalarin yhden lastenvaatekirjan kaavalla, mutta siitä tuli hirmuisen iso ja varsinkin leveä. Nyt päätin että koetan kaventaa kaavaa, tulisiko siitä sitten käyttökelpoisempi. Noh... tuli kavennettua ehkä vähän liikaakin, vaikka kyllähän tuollainen seitkytlukuinen piukeus näihin tavallaan sopiikin :-) Seuraavaksi ehkä vähän leveyttä takaisinpäin, kuitenkin. Tämä on siitä kiva kaava, että kappaleita tulee vain kaksi samanlaista, ja sivusaumoja ei ole. Nopea tehdä, eniten aikaa menee noihin kanttinauhoihin ja muuhun pieneen säätämiseen.

Kangas on jotakin äitini vanhaa, en tiedä mitä siitä on aikanaan pitänyt tulla mutta monta metriä sitä on tuolla käyttämättömänä. Eli aika retroa siksikin, kun minun lapsuudestani asti on kangas kuskattu mukana, muutosta toiseen! Napit on kirpputorilta, ja etutaskuunkin löytyi pala vanhasta lakanasta. Kierrätysaste oli siis taas melko korkea!

Tuunaa pussis!

Koska talvikin taas joskus tulee, päätin kokeilla äp-makuupussin tuunausta jota olen monesti jo harkinnut. Koska en raaskinut kenenkään lapsen omaa pussia käyttää, ostin kirpparilta eurolla siistin vanhan pussin jossa oli ehjät vetskarit ja suhteellisen vaalea kuvio. Vaaleudesta huolimatta vanha kuvio olisi kuultanut tuosta uudesta kankaasta läpi, joten päädyin laittamaan pintakankaan alle vielä yksivärisen valkoisen lakanakankaan. Päällinen on vanhaa lasten pussilakanaa. Tuplakankaan käsittely osoittautui paikoitellen vähän haastavaksi, ja jälki ei ehkä omaa laaduntarkkailuani ihan läpäise, mutta menkööt nyt. Kuka tuossa pussissa kölliikään, ei luultavasti välitä kauneusvirheistä :-)

Sitten vielä muutama yritys kuvata pussia sohvalla, johon heti ilmestyi apulaisia...

Juuei. No, saatte varmaan kuitenkin vähän käsitystä pussin ihanasta kuviosta? :-D

Ohje pussin tuunaukseen löytyy ainakin Ninnun blogista täältä, sekä Tosimummolta täältä.

Elämäni eka aplikaatio!

Pikkuneidille mekkonen! Anopin kätköistä löytyi pätkä vanhaa froteeta, liekkö miehen lapsuudesta asti vai jotakin uudempaa? Ensin meinasin tehdä siitä pojille paidat, mutta päädyinkin neidin mekkoon, yllättäen. Koska kangas oli ihan yksivärinen, rohkaisin mieleni ja päätin kokeilla elämäni ensimmäistä aplikaatiota. Homma oli tavallaan yhtä hankalaa kuin olin ajatellutkin, mutta toisaalta taas ei. Ehkä nuo pilvien sakarat oli vähän liian piiperrystä ekalle kerralle, mutta muuten onnistuin mielestäni ihan kohtuullisesti :-)

Mekon pohjana on perus paidan kaava, josta pidensin ja levensin helmaa. Pilvet piirsin vapaalla kädellä.

Lätsät

Pikkutyypit sai uudet lätsät. Tällä kertaa käytin Nappinjan ohjeita, ja sain aikaan hattuihin myös vuorin :-) Materiaaleina oli jälleen erilaiset kierrätyskankaat. Malli on melko matala, jos vielä teen näitä lisää, aion lisätä hieman korkeutta, mutta muuten tykkään kyllä!

Työn jälki on tällä kertaa paikoitellen luokattoman huonoa, mutta selityksenä käytän kuumuutta. Ei vaan sovi meikäläisen hermoille tämä trooppinen ilmasto. Eikä näin ollen keskittyminen ollut ihan huipussaan. Saatikka että olisin jaksanut purkaa huonosti menneitä kohtia. Mutta siitä viis, kyllä noita nyt tämän lyhyen loppukesän voi käyttää!

Herra N päätti heti, että lätsää pidetään vain vinossa, ja myös sisällä. Voi näitä nykynuoria..! :-D

Aurinkoinen miniriine

Eilinen koleampi sää sai aikaan taas pientä ompeluinnostusta. Koko kesässä ei ole tosiaan tullut ommeltua, joten päätin aloittaa verryttelemällä kevysti. Ompelukone ei onneksi vikuroinut vaan palasi sekin ihan kiltisti kesälaitumelta, ja näin saatiin yhteistyöllä aikaan taas yksi versio Riine-mekosta. Käytin samaa minikaavaa kuin aiemminkin, eli kokoa 74/80. Se tuntuu menevän tytölle edelleen ihan hyvin, tosin helman pituutta voisi jatkossa vähän lisätä. Materiaalina oli vanha verho, niitähän tuolla kaapissa tuntuu riittävän :-D

Keramiikkariipuksia

Löysin tuolta hyvästä tallesta keväällä tehtyjä keramiikkatöitä. Joukossa oli myös kasa riipuksia/mitälie joita tehtailin jossain vaiheessa parempien ideoiden puutteessa. Nahkahihnan avulla näistä saisi tosiaan riipuksia, metallilenkillä avaimenperiä. Tai naulakkoon nimikoimaan lasten omat paikat, jne. Kiva pieni väliprojekti muutoin melko lavuaarinteon täyttämässä keramiikkakeväässä :-)

Kohtahan se onkin taas niin syksy että kurssitkin alkaa, pitänee alkaa miettimään ideoita valmiiksi!

Pikkumatto

Koko kesässä ei ole tullut oikein tehtyä kässäjuttuja. Alkukesällä käsillätekemisen himon sai taltutettua pihahommissa, ja nyt viime viikkoina on paiskittu yläkerran pikkuvessan kimpussa. Pikkuvessa alkaa olla jo kuitenkin niin hyvällä mallilla, että sinne saattoi tehdä maton, ja niinpä pyöräytin sinne tuollaisen tosi simppelin virkatun maton. Ideana oli että se olisi kuin yksi noista tapetin palloista, ei aivan symmetrinen. Lisäksi työn alla on kokeilu tehdä virkattu käsipyyhe, mutta siitä sitten lisää kun on enemmän näytettävää :-)

Pahoittelen kuvien laatua, sähkäri ei ole vieläkään käynyt kytkemässä vessaan valoja, ja muutenkin on niin hämärä päivä että piti turvautua lisälamppuihin...

Mekkokaapilla

Tulipa mieleen napata kuva kun menin valitsemaan pikkupimulle päivän mekkoa. Onhan tuolla muutama ostomekkokin, mutta suurin osa omaa tuotantoa. Esillä tietysti vain tällähetkellä sopivat, pienemmät koot on jo laitettu varastoon. Ihanan värikästä, olispa itselläkin tuollainen mekkokaappi! :-)

Uutta inspistä

Juhlistin kotiäidille vain kerran vuodessa koittavaa palkkapäivää tälläkertaa antamalla itselleni lahjaksi jo kauan haaveilemani Mekkotehdas-kirjan. Pikkupimu alkaa olla nyt sen kokoinen, että kirjan kaavoilla voi hänellekin ommella, pienin koko on nimittäin 86cm. Samalla reissulla löysin myös tuon Vanhat farkut uusiksi-kirjan, josta saattaisi löytyä vastaus kysymykseen; mitä ihmettä teen kaikille niille risoille farkuille joita perheemme tuottaa? Olen jo vuosia nimittäin hillonnut rikkinäisiä farkkuja sillä ajatuksella että "teen niistä sitten jotain", ja toistaiseksi on jäänyt vain ajatuksen asteelle. Mutta nyt! On kaavat ja kuvalliset ohjeet, ei enää voi vedota muuhun kuin aikaansaamattomuuteen jos vielä jää tekemättä :-D

Mekkotehdas oli kuin karamelli, tosi kauniita kuvia täynnä. Vaikkei mekkoihin olisi ollut edes ohjeita, olisi kirjaa selaillut mielellään. Tieto kirjan mukana tulleista kaavoista sai vielä enemmän innostumaan, ja nyt jo oikeastaan odotankin ihan innolla että nämä kesäkiireet (mitä ne oikasti edes on?)  hellittäisivät, niin malttaisin taas istahtaa ompelukoneen ääreenkin! Pitkästä aikaa siis oikein sormet taas syyhyää päästä tekemään :-)

Tampella ja marimekko ne yhteen soppii

Kesäksi piti saada uusi kesäkassi, ja minulla olikin mielessäni siihen juuri oikea kangas. Kyseessä on huikea löytö, käyttämätön Tampellan markiisikangas. Ja vielä noin herkullinen väri! Se on vaan odotellut kaapissa oikeaa hetkeään, ja nyt se koitti kun saatiin vähän sateisempi päivä.  Jätin hulpiotekstit hihnan sisäpintaan näkyville ihan tarkoituksella.

Kaava ja hyvät kuvalliset ohjeet löytyi täältä blogimaailmasta, kiitokset vaan Hipulle! Vuorina on yksivärinen puuvilla joka on vahvistettu tukikankaalla. Hihnat lenksut löytyi kun kävin ensin kyselemässä ties missä, kangasliikkeet ja askartelukaupat, mutta lopulta oikea osoite oli suutari :-)

Kyllä tämän kehtaa tuonne miehen marimekon klassikon viereen laittaa naulakkoon roikkumaan!

Pieniä virkkauksia arkistosta

Kaivelin hiukan kuva-arkistoista esille pieniä virkkuutöitäni. Yhdessä vaiheessa oli inspis näihin pikkuötököihin, ja ne on kyllä hauskoja kavereita! Viimeaikoina on tuo ompelukone viehättänyt enemmän, mutta eiköhän virkkaaminenkin taas joskus tule "uudestaan" :-D

*lisäys, huomaan, että tuonne kuviinhan tuleekin väärän blogin nimissä oleva vesileima jos käytän vanhoja kuvia. Mitenhän tuon ratkaisis?