Pieniä pussukoita

Tulee vähän tuplapostausta, kun tuolla kotiblogin puolella jo tänään näytinkin näitä kansalaisopiston kurssilla tekemiäni nipsukukkaroita ja pieniä pussukoita. Tosi kiva tapa saada kankaiden jämäpaloja käytettyä, varsinkin noihin pieniin kehyksiin riittää aika pienetkin palat! Somisteeksi voi lisäillä vaikka nappeja, pitsejä tai esimerkiksi kirjailuja. Isommalla kehyksellä tehtyyn nipsupussiin ja tuohon muija-kuosiseen kempparipussiin käytin ohutta liimavanua kankaiden välissä antamaan vähän pehmeyttä ja tukea. Myös erilaisilla tukikankailla tai kovikekankailla voisi saada kivasti ryhtiä pusseihin. Toisaalta liika toppauskaan ei ole hyvä, esimerkiksi tuo kukallinen vanha Tampellan markiisikangas on itsessään niin paksua, että ei kaivannut mitään muuta kuin vuorin.

Sormet syyhyäisi tehdä näitä lisää, koska kaapit on pullollaan mitä herkullisempia kankaita, mutta taas kerran pitäisi saada jostakin pari lisätuntia vuorokauteen. Kyllä näitä silti ainakin muutaman vielä ehtii pukinkonttiin pyöräyttää, toivottavasti... :-)

froteemekko metsolan henkeen

Olen tähän asti ommellut lähinnä kierrätyskankaista, ja kuullut vain tarinoita ompelijoista joilla menee omaisuuksia kankaisiin. No, nyt kuitenkin annoin houkutukselle periksi ja tilasin ensimmäistä kertaa Metsolalta joustofroteita, kun siellä oli taannoin jotkut alennusmyyntipäivät. Ja alan tosissaan ymmärtää miksi kankaisiin saa menemään omaisuuksia... Koska onhan tämäkin keltainen aika herkku! Lisäksi otin minicarsia, siitä pitää vielä pyöräyttää poikasille jotkut paidat tms. Harmittaa ainostaan se, etten ottanut kangasta niin paljoa että olisin saanut siitä itsellenikin jonkun tunikan ;-)

Tein mekon aika saman henkiseksi kuin mitä Metsola itsekin myy samasta kankaasta, eli melko leveällä helmalla. Käytin pohjana samaa omaa kaavaa (peruspaidan kaavasta muokattua) jolla tein jo aiemmin toisen froteemekon, mutta tosiaan levensin ja pidensin helmaa vielä lisää, ja samoin levensin hihoja tuolta hihansuun luota. Tein hihansuihin kevyen rypytyksen ennen kanttausta, ja tykkään kyllä että lopputulos on aika kiva. Pääntie voisi olla vähän pienempikin, ja vaikka nappi olalla, mutta tuotekehittely jatkukoon!

Jälleen unelmoin saumurista, ja nyt kokeilinkin ystävän vinkistä sellaista lähestymistapaa, että laitoin kaikkiin saumoihin ohuen suikaleen tukikangasta. Tästä toki hintana se, etteivät valmiit saumat jousta, mutta ompelu helpottui huomattavasti, eivätkä saumat kupruile. Ihan hyvä niksi siis, kiitoksia vaan! Jännitin toki, että meneekö mekko tytön päälle, kun kainalot ei jousta, mutta muussa kankaassa on sen verran joustoa että ihan hyvin meni. Ja tosiaan tuo iso pääntie ja aika reilu kokokin auttoi.

Tämmöistä tälläkertaa, ehkä piakkoin niitä autopaitoja? :-)

Raitapaidan kierrätys

Minulla on kaapissa pari muovikassillista vanhoja vaatteita, joissa on reikiä, tahranpoiston ulottumattomissa olevia laikkuja jne. Kun poiskaan ei raaski heittää, kun niistähän voi vaikka tehdä jotain... (alan kuulostaa mummoltani) Ja olen tehnytkin, miehen vanhoista t-paidoista lapsille trikoopipoja ym. Nyt, kun pikkupimu tuntuu kärsivän kroonisesta vaatepulasta ja erityisesti housujen puutteesta, päädyin taas tuonne kasseille kaivelemaan. Setti on ehdottomasti karmeinta työnjälkeä jota olen ompelukoneella koskaan saanut aikaan (tiedättehän, kun joskus ei vaan jaksa alkaa mittailemaan ja nysväämään vaan pitää vaan saada tehdä), mutta syy miksi halusin sen teille silti esitellä onkin lähinnä idea.

Materiaalina on siis yksi tahrainen ja reikiintynyt marimekon raitapaita koossa 130cm. Ja siitä syntyi hyvin vapaalla kädellä pilkkoen housut ja mekko/tunika 86cm käyttävälle pimatsulle. Legginssit syntyi hihoista, ja tunika jäljelle jääneestä keskiosasta. Epähuomiossa leikkasin puntit väärin, ja toisessa on vanha hihan sauma sisäpuolella niinkuin pitikin, mutta toisessa ulkopuolella... Noo, sattuuhan näitä :-D Paidan vanhat kanttauksetkin on hyödynnetty sellaisinaan, eli en ratkonut paitaa edes auki, vaan käytin palat ihan suoraan. Ja kuten sanottua, sen kyllä huomaa jäljestäkin, mutta arkivaatteena menee ihan loistavasti. Tunikan etuosaan piti tehdä vielä tasku peittämään yksi isompi tahra, sekin tehty tyyliin: "leikkaan palan nyt tässä polven päällä, ei näitä niin tarvi mittailla" :-). Välillä tekee ihan hyvää roiskia vaan menemään, niin jaksaa sitten paremmin pipertää taas pikkutarkkaakin!

Taas kerran trikoon kanssa taiteillessani en voinut välttyä ajatukselta olispa saumuri... ;-) Haaveita pitää olla, eiks niin !