Helppo pipo

Lasten pipotilanne alkoi syksyn tullen näyttää vähän sekalaiselta. Laatikosta tuntui löytyvän vain liian pieniä tai ihan väärän värisiä. Googlettelin helppoja pipoja, ja tämän mallin löysin kuvahaulla "jostakin". Se oli aikuisten malli, pienensin kokoa hieman. Pahoittelen suuresti että alkuperä ei jäänyt talteen!

Tein pipon nro 8 puikoilla, loin 50 silmukkaa paksulla langalla neljälle puikolle. Aluksi muutaman sentin matkalle joustinneuletta eli 1o, 1n. Sitten joka toinen kerros 1o 1n ja joka toinen kerros pelkkää oikeaa. Kun pipo oli noin 18cm korkea, tein kavennukset kahdella kerroksella niin, että joka toinen silmukka kavennettiin. Näiden kerrosten väliin tuli yksi kerros oikein. Lopuksi lanka poikki, ja se pujotetaan kaikkien loppujen silmukoiden läpi kahteen kertaan. Kiristys, päättely ja päälle tupsu. Valmis! Onnistui jopa minulta, vaikka en tosiaankaan ole tässä lajissa mitenkään harjaantunut :-)

Pikkumekko

Alkaa olla selkeästi syksy taas, kun sain itseni kammettua ompelukoneen ääreen. Hävettävän paksu pölykerros olikin jo koneen päälle päässyt kesän aikana kertymään! Nyt oli kuitenkin hyvä syy taas pyöräyttää pieni mekko, koska viikonloppuna meillä on synttärijuhlat :-) Perheen lapsista kolmen lokakuun pojan synttäreitä juhlitaan samalla kertaa. Ja tämän upean ruskan keskellä pidettävien juhlien mekkoon valikoituikin tuollainen aika syksyisen värinen kangas, Kangas on kirpparilta ostettu vauvan pussilakana, paksua puuvillaa, josta jäi vielä ehkä toisen pienen mekon verran jäljelle. Mietin kohdistusta pitkään, ja päädyin tuollaiseen symmetriseen ratkaisuun. Ehkä tuohon keskelle olisin voinut laittaa jotakin rikkomaan "kaavamaisuutta", mutta en kuitenkaan keksinyt että mitä. Samoin taskuja harkitsin sivuille, mutta jätin nekin pois, että kukat näkyvät mahdollisimman kokonaisina. Takana on pieni nappi ja halkio helpottamassa pukemista. 

Mekon kaavana käytin mekkotehtaan Orelma-kaavaa koossa 86/92cm

Kukkamekko kesäjuhliin

Kesätauko ompelussa katkesi hetkeksi, kun tuli kutsu rippijuhliin. Samalle päivälle osui myös kummitytön syntymäpäivätkin. Ja kyllähän neidolla pitää aina juhlissa uusi mekko olla! Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa mekkotehtaan Alina-kaavaa, mutta taisin tehdä vanhasta tottumuksesta vähän liian pientä kokoa. No, eipä tuo nyt niin haitannut, mahtui tämän yhden kerran ainakin päälle, ja näillä helteillä joutaa ollakin aika niukka mekkonen :-) Sovituskuvissa on jo juhlat juhlittu, ja mekkokin ihan rutussa, mutta kivaa oli!

Materiaalina on vanha pussilakana, tuo onkin ihan suosikkikankaitani. Onneksi sitä on vielä jonkun verran jäljellä vaikka muutamat mekot ja meikkipussukat tuosta on tehtykin jo. Pussilakana on kivan riittoisa pikkuompeluihin, eikä jää paljoa kangasmetrille hintaa kun ostaa sopuhintaan kirpparilta. Tämäkin pussilakana maksoi aikanaan 2e :-)

Kevätjuhlamekko

Koulujen päättäijäisviikonloppua varten piti tietenkin saada pikkuneidille uusi mekko. Minulla on ollut tarkoituksena vaikka kuinka kauan jo tarttua Mekkotehdas-kirjan kaavoihin, mutta aina se on jäänyt, Riineä lukuunottamatta. Nyt kaavaksi valikoitui kuitenkin kyseisen kirjan Katariina, ja oikein soma siitä tulikin! Koko on 86/92cm, ja koska pimu on niin hoikkeli, olisi kumppareita pitänyt lyhentää reilusti. Vyötäröllä tajusin ottaa pienemmäksi, mutta kaula-aukon ja hihojen kumpparit olivat jo siinä vaiheessa kiinni, ja ne jäivät tosiaan lörpöttämään. Eipä tuo tuntunut menoa silti haittaavan :-) Sovituskuvatkin  jäi huiskeessa ottamatta, mutta muutama lennokas kuva sentään löytyi tytöstä mekko päällä.

Kangas on joskus aikoja sitten Eurokankaan pala-laarista ostettua henkäyksen ohutta puuvillaa (?) jossa on ohuita hopeisia raitoja tuomassa vähän säihkettä. Samasta kankaasta tein jo viime vuonna äitienpäivämekon.

Kesäinen samistelusetti pienimmille

Vihdoin iski pitkästä aikaa sateisen päivän myötä ompeluinspis. Päädyin tekemään pienimmille samitelusetin metsolan helistinfroteesta. Pojalle body koossa 74cm ja tytölle mekko koossa 92cm. Molempien vaatteiden kaavat on tehty yhdistämällä kaksi eri kaavaa uusimmasta ottobre-lehdestä (3/2014). Mekossa on käytetty pohjana Giant apple-mekon kaavaa ja bodyssä Wasp flight-hihattoman bodyn kaavaa. Hihat ja hihan istutusaukko (mikäsennimioikeestion??) on otettu molempiin Spot fish-teepparin kaavasta. Mekossa lisäksi levensin helmaa.

Body oli ensimmäinen laatuaan jonka itse ompelin, ja niin käyttökelpoinen tuosta tuli, että taidanpa tehdä toistekin. Pitänee vaan hankkia lisää neppareita, pääsivät loppumaan kesken ja siksi kolmen sijaan vain kaksi nepparia... :-D

Tomera meikkipussukka

Tein ennen pääsiäistä äidilleni viemisiksi meikkipussukan. Kangas on marimekon muijaa paksuna markiisikankaana, vuorina kierrätetty lakanakangas. Myös vetoketju on kierrätetty. Sisällä on pari taskua, niihin laitoin tukikankaan etteivät lörähdä niin herkästi. Lisäsin pinta-ja vuorikankaan väliin vielä liimavanun, että pussukka osaa topakasti seisoa itsekseen, ja niinhän tuo näyttää tekevän. Pieni sydänkirjailu toi heti vähän lisää ilmettä :-)

T-paidan viimeinen mahdollisuus

Siivotessa osui käteen miehen vanha ja kauhtunut t-paita. Kainalotkin jo ihan koppurat, ei siis edes kierrätykseen oikein soveltuva. Mietin hetken että heitänkö ihan vaan roskiin (yleensä mulla se viimeinen vaihtoehto), vai teenkö paidasta siivousrätin vaikka niitäkin kyllä jo löytyy... Mutta teinkin siitä sitten pikapikaa tyynyn lapsen sängylle pilvilakanoiden kaveriksi :-) Tuohon ei montaa minuuttia tuhraantunut, kun käänsin vain paidan nurin, piirsin kuvion, leikkasin ja surruttelin reunat. Pienen kääntöaukon kautta tungin sisään yhden pesussa linttaantuneen sohvatyynyn täytteet, ompeluaukko kiinni, ja valmis!

En nyt sano että maailma pelastuu, mutta meidän usein liian täysi jäteastia sai himpunverran vähemmän täytettä, ja lapsi uuden tyynyn. Win-win!

Anopille ekokassi

Olin talvella ostanut tämän kankaan kirpputorilta, ja se oli pesun jälkeen kuivumassa oven päällä kun anoppi sattui käymään kylässä. Hän heti innostui että mistä tuo kangas on teille tullut?! Heillä on kuulema ollut tätä kangasta verhot kun mies oli pieni, ja niistä verhoista oli vielä tehty myöhemmin pojille legopussikin. Kankaat ja pussit olivat kuitenkin kadonneet muutoissa ja aikojen kuluessa, ja nyt muistot oikein tulvahtivat pintaan kun tuo muistojen kangas yhtäkkiä olikin hänen silmiensä edessä taas. Anoppi aivan liikuttui, lienee muistot olleet tosi mieluisia. Päätin jo tuolloin että teen kankaasta hänelle jonkun pienen käyttöjutun, jotta kangas pääsee taas mukaan arjen pyörteisiin, ihan kuin silloin joskus.

Jos joku on arkista, niin kaupassa käynti. Siksipä päädyinkin tekemään kankaista tälläisen ekomuokkarin, eli kankaisen version prisman muovikassista. Se on vuoritettu, ja siksi tosi tukeva painavillekin ostoksille. Vuorina on kierrätyslakanaa. Ohje tälläisen tekemiseen löytyy ainakin Pampaun blogista, täältä.

Kankaan loppupätkä päätyi meille kodinhoitohuoneen verhoksi, siitä löytyy kuva kotiblogin puolelta, täältä.

Penaalit

Yhtenä päivänä vilkaisin tyttöteinin reppuun, ja ihmettelin ääneenkin että miksi sulla on kaksi penaalia päällekkäin? Nokun toisessa on reikä ja toisessa vetskari rikki. Jaa, etpä ole äidille maininnut mitään... :-D

Tein pari testiversiota, ensin vuoritettuna mustasta muijakankaasta, mutta en keksinyt oikein hyvää ompelujärjestystä ja vuorista piti viimeinen pääty ommella käsin (olisi pitänyt tehdä vuori kahdesta palasta niin keskelle olisi voinut jättää kääntöaukon). Ei siis hyvä. Sitten löysin näpsäkän ohjeen netistä Hääräämö-blogista, ja sillä sainkin aikaan kaksi ihan kelpo penaalia. Molemmat on kokonaan kierrätysmateriaaleista, ja kankaat on tyttöteinin omista pieneksi jääneistä housuista puntteja. Harmillisesti tuo farkkukankaisen vetskari kiemurtaa, mutta nuo oli ainoat sopivat vetskarit joita löytyi laatikoista tähän hätään niin saa välttää.

Nämä on mukavia pikkuompeluksia silloin kun isompia ei ehdi tai jaksa :-)

Euron mekko

Kankaiden hinnat tuntuu olevan niin korkeita että monesti olen miettinyt säästääkö itse ompelemalla ollenkaan. Tuskin, mutta toki saa sellaisia kuin itse haluaa! No, vaihtoehtoista materiaaliahan on onneksi tarjolla runsaasti omissa vaatekaapeissa tai kirpparilla. Tälle mekolle tuli hintaa yhteensä noin euron, kun aineksina oli t-paita kirpparilta, tilkkulaatikosta pala punaista velouria aplikaatioon ja pieni siivu resoria.

Hinnan lisäksi ei sitten paljon muuta hyvää olekkaan... Jokainen käsitöitä tekevä varmaan tunnistaa sen tilanteen, että kun alkaa mennä pieleen, menee sitten tosiaan pieleen.

Ompelin ensin yläosan ja kiinnitin takakappaleen helman. Kaikki hyvin. Etukappaleen helmaa neulatessani totesin kuitenkin että tämähän on leikattu aivan vinoon! Ääh! En viitsinyt alkaa enää purkamaan takakappaletta ja vaihtamaan niiden paikkaa, vaikka takana olisikin ollut suoraraitanen helmaosa vaan ajattelin että kyllä sitä nyt voi kotioloissa kuitenkin silti pitää. Sauman ommeltuani huomasin kuitenkin että olin saanut jotenkin mystisesti rypättyä miehustaosan sauman väliin. Voi...! No, purkamaan vaan. Mutta jotta v-käyrä saavuttaisi huippunsa, onnistuin purkaessani vielä tekemään keskelle etukappaletta saksilla reijän. Tässä kohdassa teki mieli jo nakata koko riepu menemään ja tehdä siitä siivousrätti. Ei antanut kuitenkaan luonne periksi ja päätin että teen mekon silti loppuun, ja katson onko mitään pelastettavissa. Ja siinä se nyt on. Vinot raidat, parsittu reikä etumuksessa. Vau.

Ehkä kaikkia tekeleitä ei tarvisi edes tänne laittaa, mutta tämän laitoin siksi että halusin näyttää kuinka tavallinen m-kokoinen t-paita riittää varsin hyvin pieneen mekkoon. Eli idea ihan hyvä, toteutus tälläkertaa surkea. Pakko kai pilkkoa vielä joku toinenkin t-paita, muuten tämä jää vaivaamaan minua :-D Kaava oli sama kuin edellisessäkin mekossa.

Apilamekko

Pikkuneidille syntyi froteemekko Ottobren uusimman lehden (1/2014) kaavalla Blue Orange. Yläosan kaavan piirsin koossa 86cm ja helman koossa 92cm. Tyttö käyttää vaatteissa kokoa 92cm mutta koska on tosi hoikkeli, päädyin tuohon kokoa pienempään yläosaan. Kangas on samaa metsolan joustofroteeta josta jo aiemmin tein potkarit. Nyt voi sitten samistella pikkuveikan kanssa :-)

Virkattu roikkalamppu

Blogissa on ollut viimeaikoina hiljaiseloa, raksahommat ovat vieneet käsitöiltä aikaa. Jahka varasto valmistuu, on siellä minulle mahdollisesti ihan oma "paja", siis tila johon on jo talon suunnitteluvaiheessa ollut tarkoituskin tulla tila nikkaroinnille. Iso pirttipöytä tulee työskentelytasoksi, ja nyt kun tilaa tulee valtavasti lisää tuohon nykyiseen vaatehuone-ompelupisteeseeni verrattuna, alankin taas viritella haaveita siitä saumurista... :-D

No, mutta aiheeseen. Vilautanpa täälläkin jo tuolla kotiblogissa esittelemäni diy-roikkalampun. Ainekset löytyi rautakaupasta, jääkaapista ja lankalaatikosta :-) Mun isä joka oli täällä varastoraksamiehenä, auttoi sähkökytkennöissä. Lamppu roikkuu meidän sängyn päädyssä olevasta tauluhyllystä, ja sitä voi siirtää kummankin nukkujan pään päälle tarpeen mukaan. Aika kiva, eikö? :-)