Olin talvella ostanut tämän kankaan kirpputorilta, ja se oli pesun jälkeen kuivumassa oven päällä kun anoppi sattui käymään kylässä. Hän heti innostui että mistä tuo kangas on teille tullut?! Heillä on kuulema ollut tätä kangasta verhot kun mies oli pieni, ja niistä verhoista oli vielä tehty myöhemmin pojille legopussikin. Kankaat ja pussit olivat kuitenkin kadonneet muutoissa ja aikojen kuluessa, ja nyt muistot oikein tulvahtivat pintaan kun tuo muistojen kangas yhtäkkiä olikin hänen silmiensä edessä taas. Anoppi aivan liikuttui, lienee muistot olleet tosi mieluisia. Päätin jo tuolloin että teen kankaasta hänelle jonkun pienen käyttöjutun, jotta kangas pääsee taas mukaan arjen pyörteisiin, ihan kuin silloin joskus.
Jos joku on arkista, niin kaupassa käynti. Siksipä päädyinkin tekemään kankaista tälläisen ekomuokkarin, eli kankaisen version prisman muovikassista. Se on vuoritettu, ja siksi tosi tukeva painavillekin ostoksille. Vuorina on kierrätyslakanaa. Ohje tälläisen tekemiseen löytyy ainakin Pampaun blogista, täältä.
Kankaan loppupätkä päätyi meille kodinhoitohuoneen verhoksi, siitä löytyy kuva kotiblogin puolelta, täältä.
