perjantai 25. huhtikuuta 2014

Tomera meikkipussukka



Tein ennen pääsiäistä äidilleni viemisiksi meikkipussukan. Kangas on marimekon muijaa paksuna markiisikankaana, vuorina kierrätetty lakanakangas. Myös vetoketju on kierrätetty. Sisällä on pari taskua, niihin laitoin tukikankaan etteivät lörähdä niin herkästi. Lisäsin pinta-ja vuorikankaan väliin vielä liimavanun, että pussukka osaa topakasti seisoa itsekseen, ja niinhän tuo näyttää tekevän. Pieni sydänkirjailu toi heti vähän lisää ilmettä :-)

torstai 3. huhtikuuta 2014

T-paidan viimeinen mahdollisuus





Siivotessa osui käteen miehen vanha ja kauhtunut t-paita. Kainalotkin jo ihan koppurat, ei siis edes kierrätykseen oikein soveltuva. Mietin hetken että heitänkö ihan vaan roskiin (yleensä mulla se viimeinen vaihtoehto), vai teenkö paidasta siivousrätin vaikka niitäkin kyllä jo löytyy... Mutta teinkin siitä sitten pikapikaa tyynyn lapsen sängylle pilvilakanoiden kaveriksi :-) Tuohon ei montaa minuuttia tuhraantunut, kun käänsin vain paidan nurin, piirsin kuvion, leikkasin ja surruttelin reunat. Pienen kääntöaukon kautta tungin sisään yhden pesussa linttaantuneen sohvatyynyn täytteet, ompeluaukko kiinni, ja valmis!

En nyt sano että maailma pelastuu, mutta meidän usein liian täysi jäteastia sai himpunverran vähemmän täytettä, ja lapsi uuden tyynyn. Win-win!

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Anopille ekokassi




Olin talvella ostanut tämän kankaan kirpputorilta, ja se oli pesun jälkeen kuivumassa oven päällä kun anoppi sattui käymään kylässä. Hän heti innostui että mistä tuo kangas on teille tullut?! Heillä on kuulema ollut tätä kangasta verhot kun mies oli pieni, ja niistä verhoista oli vielä tehty myöhemmin pojille legopussikin. Kankaat ja pussit olivat kuitenkin kadonneet muutoissa ja aikojen kuluessa, ja nyt muistot oikein tulvahtivat pintaan kun tuo muistojen kangas yhtäkkiä olikin hänen silmiensä edessä taas. Anoppi aivan liikuttui, lienee muistot olleet tosi mieluisia. Päätin jo tuolloin että teen kankaasta hänelle jonkun pienen käyttöjutun, jotta kangas pääsee taas mukaan arjen pyörteisiin, ihan kuin silloin joskus.

Jos joku on arkista, niin kaupassa käynti. Siksipä päädyinkin tekemään kankaista tälläisen ekomuokkarin, eli kankaisen version prisman muovikassista. Se on vuoritettu, ja siksi tosi tukeva painavillekin ostoksille. Vuorina on kierrätyslakanaa. Ohje tälläisen tekemiseen löytyy ainakin Pampaun blogista, täältä.

Kankaan loppupätkä päätyi meille kodinhoitohuoneen verhoksi, siitä löytyy kuva kotiblogin puolelta, täältä.

torstai 27. helmikuuta 2014

Penaalit




Yhtenä päivänä vilkaisin tyttöteinin reppuun, ja ihmettelin ääneenkin että miksi sulla on kaksi penaalia päällekkäin? Nokun toisessa on reikä ja toisessa vetskari rikki. Jaa, etpä ole äidille maininnut mitään... :-D

Tein pari testiversiota, ensin vuoritettuna mustasta muijakankaasta, mutta en keksinyt oikein hyvää ompelujärjestystä ja vuorista piti viimeinen pääty ommella käsin (olisi pitänyt tehdä vuori kahdesta palasta niin keskelle olisi voinut jättää kääntöaukon). Ei siis hyvä. Sitten löysin näpsäkän ohjeen netistä Hääräämö-blogista, ja sillä sainkin aikaan kaksi ihan kelpo penaalia. Molemmat on kokonaan kierrätysmateriaaleista, ja kankaat on tyttöteinin omista pieneksi jääneistä housuista puntteja. Harmillisesti tuo farkkukankaisen vetskari kiemurtaa, mutta nuo oli ainoat sopivat vetskarit joita löytyi laatikoista tähän hätään niin saa välttää.

Nämä on mukavia pikkuompeluksia silloin kun isompia ei ehdi tai jaksa :-)

perjantai 7. helmikuuta 2014

Euron mekko



Kankaiden hinnat tuntuu olevan niin korkeita että monesti olen miettinyt säästääkö itse ompelemalla ollenkaan. Tuskin, mutta toki saa sellaisia kuin itse haluaa! No, vaihtoehtoista materiaaliahan on onneksi tarjolla runsaasti omissa vaatekaapeissa tai kirpparilla. Tälle mekolle tuli hintaa yhteensä noin euron, kun aineksina oli t-paita kirpparilta, tilkkulaatikosta pala punaista velouria aplikaatioon ja pieni siivu resoria.

Hinnan lisäksi ei sitten paljon muuta hyvää olekkaan... Jokainen käsitöitä tekevä varmaan tunnistaa sen tilanteen, että kun alkaa mennä pieleen, menee sitten tosiaan pieleen.

Ompelin ensin yläosan ja kiinnitin takakappaleen helman. Kaikki hyvin. Etukappaleen helmaa neulatessani totesin kuitenkin että tämähän on leikattu aivan vinoon! Ääh! En viitsinyt alkaa enää purkamaan takakappaletta ja vaihtamaan niiden paikkaa, vaikka takana olisikin ollut suoraraitanen helmaosa vaan ajattelin että kyllä sitä nyt voi kotioloissa kuitenkin silti pitää. Sauman ommeltuani huomasin kuitenkin että olin saanut jotenkin mystisesti rypättyä miehustaosan sauman väliin. Voi...! No, purkamaan vaan. Mutta jotta v-käyrä saavuttaisi huippunsa, onnistuin purkaessani vielä tekemään keskelle etukappaletta saksilla reijän. Tässä kohdassa teki mieli jo nakata koko riepu menemään ja tehdä siitä siivousrätti. Ei antanut kuitenkaan luonne periksi ja päätin että teen mekon silti loppuun, ja katson onko mitään pelastettavissa. Ja siinä se nyt on. Vinot raidat, parsittu reikä etumuksessa. Vau.

Ehkä kaikkia tekeleitä ei tarvisi edes tänne laittaa, mutta tämän laitoin siksi että halusin näyttää kuinka tavallinen m-kokoinen t-paita riittää varsin hyvin pieneen mekkoon. Eli idea ihan hyvä, toteutus tälläkertaa surkea. Pakko kai pilkkoa vielä joku toinenkin t-paita, muuten tämä jää vaivaamaan minua :-D Kaava oli sama kuin edellisessäkin mekossa.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Apilamekko





Pikkuneidille syntyi froteemekko Ottobren uusimman lehden (1/2014) kaavalla Blue Orange. Yläosan kaavan piirsin koossa 86cm ja helman koossa 92cm. Tyttö käyttää vaatteissa kokoa 92cm mutta koska on tosi hoikkeli, päädyin tuohon kokoa pienempään yläosaan. Kangas on samaa metsolan joustofroteeta josta jo aiemmin tein potkarit. Nyt voi sitten samistella pikkuveikan kanssa :-)

lauantai 11. tammikuuta 2014

Virkattu roikkalamppu


Blogissa on ollut viimeaikoina hiljaiseloa, raksahommat ovat vieneet käsitöiltä aikaa. Jahka varasto valmistuu, on siellä minulle mahdollisesti ihan oma "paja", siis tila johon on jo talon suunnitteluvaiheessa ollut tarkoituskin tulla tila nikkaroinnille. Iso pirttipöytä tulee työskentelytasoksi, ja nyt kun tilaa tulee valtavasti lisää tuohon nykyiseen vaatehuone-ompelupisteeseeni verrattuna, alankin taas viritella haaveita siitä saumurista... :-D

No, mutta aiheeseen. Vilautanpa täälläkin jo tuolla kotiblogissa esittelemäni diy-roikkalampun. Ainekset löytyi rautakaupasta, jääkaapista ja lankalaatikosta :-) Mun isä joka oli täällä varastoraksamiehenä, auttoi sähkökytkennöissä. Lamppu roikkuu meidän sängyn päädyssä olevasta tauluhyllystä, ja sitä voi siirtää kummankin nukkujan pään päälle tarpeen mukaan. Aika kiva, eikö? :-)